moraali

Olen tässä viimeiset päivät jälleen miettinyt millaisella moraalilla varustettuja ihmisiä sitä airismaailmassakin pyörii.....

Huhuna olen kuullut, että rotujärjestön johtokunnassa istuva henkilö on antanut d-lonkkaisen uroksensa käytettäväksi puoliksi omistamalleen (sijoitus vai mikä?) c-lonkkaiselle nartulle ja tästä sitten on kuulemma pentuja tulossa. Jalostuksentavoiteohjelma kieltää moisen ja kasvattajasitoumuskin taitaa vastustaa muuta kuin tervettä koirankasvatusta. Johtokunnan ja jalostustoimikunnan jäsenet ovat mielestäni rotujärjestön virallisia edustajia ja heiltä odottaisi vielä korkeampaa moraalia kuin rivijäseneltä. Mutta ei :(.

Yritin herättää tästä ja muistakin airisten terveysasioista ja pevisasta keskustelua airisfoorumilla: päättävät elimet pysyvät vaiti eli vetäytyvät vastuusta. No on siellä muitakin hyvin epäilyttäviä yhdistelmiä ja minun silmiin epätervettä kasvatustyötä tehneitä eli pahahan se on silloin toisten tekemisiin puuttua.
Eikä vissiin ymmärretä edes olla huolissaan omasta tai rodun maineesta....

No Saksasta sentään kuuluu positiivisia uutisia: airisten kyynärkuvauspakko on mennyt läpi ja on julkistamista vaille valmis asia :). Jossain siis uskalletaan katsoa tosiasioita silmiin ja keskitytään muuhunkin kuin sisäpiirin pyörittäämiseen ja kavereiden päähän taputteluun.

airisten kasvatuksesta ja pevisasta

21 vuotta olen ollut mukana airismaailmassa. Airisten pevisa (perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma) on koko tämän ajan edellyttänyt vain lonkkien kuvausta, kuvaustulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin. Näiden vuosien aikana olen useita kertoja nostanut esille huoleni airisten terveystilanteesta ja sen vaalimisesta, ajanut satoja kilometrejä kokouksiin joissa asioita käsitellään ja pyrkinyt vaikuttamaan, turhaan. Airisten "jalostus" tässä maassa on koko ajan perustunut näyttelymenestykseen ja tämä linja jatkuu. Itse näen useat näyttelyissä menestyneet erittäin epäterveellä tavalla rakentuneiksi koiriksi: olemattomat kulmaukset, liian lyhyt eli käyttöä kestämätön selkä ja kirahvin kaula, joka on kiinnittynyt keskelle selkää. Näissä jalostusvalinnoissa, ei edes sillä lonkkakuvaustuloksella, tunnu olevan mitään merkitystä eli myös c- ja d-lonkkaisia koiria käytetään. Pevisalla ei siis nähdäkseni ole mitään merkitystä koirien hyvinvoinnin ja terveyden kannalta.

Kyynärvikaisten ja kyynäristään kuvaamattomien koirien käyttö on arkipäivää. Olen itse omistanut c-lonkkaisen erittäin pienen airisnartun, jonka elämä oli 6 vuotta kipuilua. Koira jouduttiin lopettamaan 6,5vuotiaana koska reisiluiden päitä ei käytännössä ollut jäljellä ja lonkkamaljoissa oli graavit nivelrikot. Eli minulle on aivan turha tulla väittämään etteivät c-lonkat haittaisi koiraa. Koira aloitti kipuilunsa n. 10kk iässä. Kyynärnivel-ongelmat ovat vielä herkemmin koiraa invalidiosiva riesa, koska pääosa koiran painosta on etupään päällä.

Airiksilla tavataan myös muita, jopa koiralle kohtalokkaita sairauksia, joista ollaan pääsääntöisesti aivan hiljaa. Tiedän tapauksen, jossa airiksen omistaja ilmoitti koiransa diagnooseja jalostustoimikunnalle niin sieltä ilmoitettiin takaisin ettei airiksella voi olla moisia sairauksia....no epilepsiaan sekin koira kuoli.

Urosten käytölle rodussa ei ole rajoituksia eli näyttelyissä menestyneitä uroksia käytetään edelleen rajoittamattomasti ja siten ne jättävät Suomen pieneen kantaan todella suuren jälkensä. Useimmiten kyynäristään kuvaamattomat ym. urokset, joilla ei minun mielestä ole mitään tekemistä käyttökoirarodunjalostamisessa.

Toivon että pentujen ostajat selvittäisivät ihan "aikuisten oikeesti" mitä ovat ostamassa ja omilla ostopäätöksillään tukisivat tervettä koiranjalostusta. Tämän hetken pevisa kun ei sitä tee. Jos ei Suomesta löydy terveeksi tutkittujen koirien jälkeläisiä niin kyllä niitä onneksi maailmalta löytyy. Tässä voin toimia apuna jos joku sellaista tarvitsee. Rotujärjestön kanssa en jaksa enää ruveta vääntämään koska en usko sen tuottavan mitään tulosta.