Kevät

Vihdoin ja viimein on nähty kevät aurinko :).
Einon 2v.-synttärit tuli vietettyä 27.3.2011 lenkkeilyn ja herkuttelun parissa. Vastahan tuota oltiin Anitan kanssa keväisestä Saksasta hakemassa.....

Kevään ensimmäiset ulkotreenitkin pidettiin auringonpaisteessa ja mukavaa oli. Jäljelle mieli jo halajaisi.....

2.-3.4. oltiin "Mokkehässäkkä 2011" tapahtumassa Jyväskylässä ja saatiin taas ajattelmisen aihetta treenaamiseen. Maalaistolloja ei tarvinnut hävetä eikä kauheesti itseäänkään ;).

Airismaailmassa tuntuu kiehuvan mikä on elossa olevan yhdistyksen merkki. Ylimääräinen yleiskokous on tulossa 15.5.2011 katsotaan saadaanko siirrettyä satya tälle vuosisadalle vai jatkuuko vanha "piiri pieni pyörii"- kuvio edelleen. On rasittavaa jatkuvasti vääntää asioista joita itse pitää itsestään selvyytenä ja toiset mahdottomina.....

Saksassa kokeet pyörii jo täyttä päätä ja naxien iskäkin korkkasi koekautensa 12.3.2011 VPG3 269p. Tottiksesta oli kuulemma tullut lahjapisteitä mutta puruissa Max oli ollut paremmin hallinnassa kuin viime mestiksissä.

moraali

Olen tässä viimeiset päivät jälleen miettinyt millaisella moraalilla varustettuja ihmisiä sitä airismaailmassakin pyörii.....

Huhuna olen kuullut, että rotujärjestön johtokunnassa istuva henkilö on antanut d-lonkkaisen uroksensa käytettäväksi puoliksi omistamalleen (sijoitus vai mikä?) c-lonkkaiselle nartulle ja tästä sitten on kuulemma pentuja tulossa. Jalostuksentavoiteohjelma kieltää moisen ja kasvattajasitoumuskin taitaa vastustaa muuta kuin tervettä koirankasvatusta. Johtokunnan ja jalostustoimikunnan jäsenet ovat mielestäni rotujärjestön virallisia edustajia ja heiltä odottaisi vielä korkeampaa moraalia kuin rivijäseneltä. Mutta ei :(.

Yritin herättää tästä ja muistakin airisten terveysasioista ja pevisasta keskustelua airisfoorumilla: päättävät elimet pysyvät vaiti eli vetäytyvät vastuusta. No on siellä muitakin hyvin epäilyttäviä yhdistelmiä ja minun silmiin epätervettä kasvatustyötä tehneitä eli pahahan se on silloin toisten tekemisiin puuttua.
Eikä vissiin ymmärretä edes olla huolissaan omasta tai rodun maineesta....

No Saksasta sentään kuuluu positiivisia uutisia: airisten kyynärkuvauspakko on mennyt läpi ja on julkistamista vaille valmis asia :). Jossain siis uskalletaan katsoa tosiasioita silmiin ja keskitytään muuhunkin kuin sisäpiirin pyörittäämiseen ja kavereiden päähän taputteluun.

airisten kasvatuksesta ja pevisasta

21 vuotta olen ollut mukana airismaailmassa. Airisten pevisa (perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma) on koko tämän ajan edellyttänyt vain lonkkien kuvausta, kuvaustulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin. Näiden vuosien aikana olen useita kertoja nostanut esille huoleni airisten terveystilanteesta ja sen vaalimisesta, ajanut satoja kilometrejä kokouksiin joissa asioita käsitellään ja pyrkinyt vaikuttamaan, turhaan. Airisten "jalostus" tässä maassa on koko ajan perustunut näyttelymenestykseen ja tämä linja jatkuu. Itse näen useat näyttelyissä menestyneet erittäin epäterveellä tavalla rakentuneiksi koiriksi: olemattomat kulmaukset, liian lyhyt eli käyttöä kestämätön selkä ja kirahvin kaula, joka on kiinnittynyt keskelle selkää. Näissä jalostusvalinnoissa, ei edes sillä lonkkakuvaustuloksella, tunnu olevan mitään merkitystä eli myös c- ja d-lonkkaisia koiria käytetään. Pevisalla ei siis nähdäkseni ole mitään merkitystä koirien hyvinvoinnin ja terveyden kannalta.

Kyynärvikaisten ja kyynäristään kuvaamattomien koirien käyttö on arkipäivää. Olen itse omistanut c-lonkkaisen erittäin pienen airisnartun, jonka elämä oli 6 vuotta kipuilua. Koira jouduttiin lopettamaan 6,5vuotiaana koska reisiluiden päitä ei käytännössä ollut jäljellä ja lonkkamaljoissa oli graavit nivelrikot. Eli minulle on aivan turha tulla väittämään etteivät c-lonkat haittaisi koiraa. Koira aloitti kipuilunsa n. 10kk iässä. Kyynärnivel-ongelmat ovat vielä herkemmin koiraa invalidiosiva riesa, koska pääosa koiran painosta on etupään päällä.

Airiksilla tavataan myös muita, jopa koiralle kohtalokkaita sairauksia, joista ollaan pääsääntöisesti aivan hiljaa. Tiedän tapauksen, jossa airiksen omistaja ilmoitti koiransa diagnooseja jalostustoimikunnalle niin sieltä ilmoitettiin takaisin ettei airiksella voi olla moisia sairauksia....no epilepsiaan sekin koira kuoli.

Urosten käytölle rodussa ei ole rajoituksia eli näyttelyissä menestyneitä uroksia käytetään edelleen rajoittamattomasti ja siten ne jättävät Suomen pieneen kantaan todella suuren jälkensä. Useimmiten kyynäristään kuvaamattomat ym. urokset, joilla ei minun mielestä ole mitään tekemistä käyttökoirarodunjalostamisessa.

Toivon että pentujen ostajat selvittäisivät ihan "aikuisten oikeesti" mitä ovat ostamassa ja omilla ostopäätöksillään tukisivat tervettä koiranjalostusta. Tämän hetken pevisa kun ei sitä tee. Jos ei Suomesta löydy terveeksi tutkittujen koirien jälkeläisiä niin kyllä niitä onneksi maailmalta löytyy. Tässä voin toimia apuna jos joku sellaista tarvitsee. Rotujärjestön kanssa en jaksa enää ruveta vääntämään koska en usko sen tuottavan mitään tulosta.

pakkasmietteitä

Jos airis kerta aikoinaan kehitettiin monitoimiseksi metsästyskoiraksi ja vielä salametsästykseenkin passeliks niin:

- sen täytyi pystyä liikkumaan myös matalaa, matkaa voittavaa laukkaa pitkällä askeleella eli sillä on täytynyt olla selkä jonka alle jalat mahtuu vaivatta myös nopeasti liikkuessa ja nivelet suurin piirtein kunnossa että se ylipäätään pystyi liikkumaan maastossa pidemmänkin aikaa
- se ei voinut pelätä ampumista
- sen täytyi olla ohjattavissa oleva eli kuunneltava annettuja käskyjä eikä häipyä metsään yksikseen touhuamaan omiaan siis sen on täytynyt olla palvelualtis, ohjaajaherkkä, laumaviettinen....
- sillä täytyi olla lyhyt, karkea, säänkestävä, helposti trimmattava turkki....tuskin ne maajussit jaksoi koirastaan kauheesti metsää kerätä tai monta kertaa vuoteen sitä nyppiä tai suojata sitä sateelta tai pakkaselta
- sillä täytyi olla rohkeutta haastaa isompaakin riistaa eli sen tuli omata toimintakykyä, saalisviettiä, aggresssiota ja taistelutahtoa riistaan kiinni käydessään ja sitä pysäyttäessään
- ja eiköhän sitä tarvittu myös talonvahdiksi eli sen piti omata paitsi halua niin myös kykyä puolustaa omaa reviiriään ja laumaansa

ihan vaan rodun alkuperää ja nykytilannetta peilaillen jotenkin noin se on varmaan mennyt tai sit ei.....

Talvi

Talvi pitää edelleen otteessaan niin koiria kuin emäntääkin.Pari kertaa viikossa ollaan käyty treenaamassa. Nessin tottis on oikein hyvällä mallilla ja puruissakaan ei ole valittamista. Einokin on edistynyt molemmissa ja saattaa vaikka joku kaunis päivä osata seuraamisen ;).Ilman lämmintä treenihallia ei varmaan olisi tullut treenattua lainkaan....

Einon iglu 10.2.2011

Eino hankilenkillä

Airisjalostus jaksaa edelleen ihmetyttää ja harmittaa. Airisten pevisa on naurettava=itkettävä. Kasvattajat voivat tehdä aivan mitä tahtovat. Airisten kohdalla genetiikan lainalaisuudet eivät vissiin päden kuten muilla koiraroduilla. Katse onkin jälleen suunnattu Saksanmaalle. Tavoitteena on hakea 1-2 käyttölinjaista narttua aktiivisille harrastajille sijoitettavaksi. Eli yhdistelmiä seurataan ja kiinni napataan kunhan sopivat kohdalle osuvat.

Naxien pentutreffit ja treeniviikonloppu on sovittu toukokuulle. Kyllä on kiva päästä kakaroita näkemään ihan livenä. Kuulumisista päätellen olen onnistunut kasvattamaan liudan itseriittoisia lukkosepäntaidot omaavia ruokarosvoja. Saavutushan se on sekin :).

koirahierontakurssi

KOIRAHIERONTAKURSSI 18.-19.6.2011
Kennel Riliis järjestää koirahierontakurssin 18.-19.6.2011 Kerimäellä/ Savonlinnassa
kurssin vetäjä urheilukoirahieroja Jaana Suomalainen (seton tutkinto)
ohjelmassa teoriaa ja käytännön harjoituksia omalla koiralla
hinta n.30-40e tilavuokrasta ja osallistujamäärästä riippuen
etusija airiksilla
ilmoittautumiset ja tiedustelut riitta.siekkinen@wiksu.fi

Eino

Eilen saatiin Kennelliitosta Einon (Einstein von Wales) lonkka- ja kyynärlausunnot: hd b/b, ed 1/0. Täytyy kysästä joulun jälkeen mitä Liman niissä näki.